Pitkän etsimisen jälkeen löydettiin lopulta oma ihana pikkuinen kämppä Lombokista, junaradan toiselta puolelta jossa asustaa maahanmuuttajat ja muut vähän vähemmän varakkaat, me mukaanlukien. Ihan lähellä keskustaa vaikutetaan kuitenkin, vaan muutaman minuutin pyörämatkan päässä. Ei käy kateeksi vaihtarikavereita, jotka maksaa maltaita opiskelijasolukämpän huoneesta jossain jumalan selän takana…
Kämppään kuuluu myös tuollainen terassintapanenkin, joka on oikeestaan vain palanen kattoa. Ei meillä mitään kaiteita ja muita elintasohienouksia oo! Sieltä Dada sitten vahtii silmä kovana tiluksia.
Tässä muutamia kuvia ensimmäisistä tupareista. Testattiin kaiteettoman parvekkeen turvallisuus tarjoamalla vieraille sangrian lisäksi absinttia. Tuolit alkoivatkin loppuillasta kummasti kaatuilla, mutta parveke todettiin turvalliseksi: kukaan ei pudonnut! Kuvissa vasemmalta: Ake, Avital, Julia, Lisa, Veronika, Matias ja eiköhän ne Ville ja Maaritkin kuvista löydy (sekä tietysti illan isännät).
Oltiin lähikaupungissa Amersfortissa katsomassa ihanan hollantilaisen indiebändin, Bettie Serveertin keikkaa…
…käytiin myöskin landella kaupungin ulkopuolella syömässä perihollantilaisia pannareita ja Dada pääsi leikkimään paimenkoiraa. Uithofin valtava yliopistoalue, joka näkyy viimesessä kuvassa on melkoisen surrealistinen paikka: arkkitehtuuri on uusinta uutta, rakennukset jättimäisiä ja vieressä laiduntaa lehmiä ja lampaita. Alue on nimittäin ihan kaupungin reunalla. Onneksi meikäläisen luennot on keskustassa, Uithoffiin saa pyöräillä meiltä n. 45 minuuttia…
Tässä kuvia Den Haagin reissulta. Käytiin tietysti museoissa, Mauritshuisissa ja Panorama Mesdagissa, jossa saatiin opastus kökkösuomella! Kaupunki oli kaunis, siisti ja vähän virkamiesmäinen. Vähän tuli Pohjoismaat enemmän mieleen kuin muista Hollannin kaupungeista, joissa ollaan oltu…
Vähän lisää kuvia rakkaasta pikku kämpästä… Olihan se nyt pakko kaivaa kamera esiin kun oli näin upea valo! Oli perjantai ja oltiin tekemässä pizzaa ja avaamassa viiniä. Viikonloput on täälläkin aivan ihania kun voi viettää aikaa “perheen” kanssa ja nähdä kavereita… Vähän huokasta ja syödä ja juoda hyvin!
Hyvin juomisesta puheenollen Miika, Ale ja Olli oli täällä käymässä syyskuun puolivälissä. Hakivat auton pois täältä kuleksimasta, helpompi täällä fillarilla onkin liikkua… Dada meinasi hypätä ulos turkistaan kun näki pojat!
Kuvia juustokaupunki Goudasta… Oltiin lasillisella viiniä tuolla kolmanneksi viimeisessä kuvassa näkyvällä terassilla ja kuokittiin vahingossa johonkin yksityistilaisuuteen.
Tällaisissa maisemissa mulla on koulua.
Osallistuttiin naistutkimuksen muijien kanssa Utrechtin Centraal Museumin projektiin, jossa levitettiin Guerrilla Girls -nimisen feministitaiteilijaryhmän leffamaailman miehisyyttä kritisoivia julisteita Nederlandse Filmfestivalin avausiltana. Homma sujui muuten mukavasti ja kivaa oli, paitsi että osa muijista joutui tunneiksi putkaan: Utrechtissa on julisteiden suhteen nollatoleranssi ja ne oli liikkuneet liian isossa seurueessa, Hollannin uusien lakien mukaan yli viiden hengen ryhmää voidaan pitää kamalaakin kamalampana terroristijärjestönä. Museo sitten joutui maksamaan niiden sakot ja tyttöjen ei parane tehdä enempää pikkurikkeitä tai saattavat lentää pihalle “maailman vapaamielisimmästä maasta”… Meidän ryhmällä puolestaan kävi hyvä mäihä kun ei jääty kiinni poliiseille, mutta leffafestarien järjestäjille kyllä. Viimeisessä kuvassa raavitaan kynnet verillä julistetta irti väärästä paikasta. Ja festarin vartija kyttäs vierestä että puhdasta tuli.
